Akupunktio

Akupunktioon koulutuksen saaneet lääkärit ja fysioterapeutit käyttävät akupunktuuria pääasiallisesti niska- ja hartiaseudun särkytilojen, selkävaivojen sekä erilaisten liikuntavammojen hoitoon. Akupunktiota käytetään myös yhtenä esihoitona manuaalisten terapioiden valmistelussa.

Akupunktuurin ensisijaisia hoitotavoitteita ovat kivun lievittäminen tai poistaminen kokonaan sekä lihasrelaksaatio. Kiinalaisessa akupunktiossa vaikutus sanotaan perustuvan Jingin ja Jangin väliseen epätasapainoon. Länsimaisen tutkimuksen mukaan neulahoidon hoitovaikutus perustuu neulastimulaation aiheuttamaan tapahtumaketjuun elimistössä, jolla aktivoidaan kipua blokkaavia, laskevia hermoratoja selkäytimessä. Keskeisenä tekijänä on ns. ”porttikontrolliteoria” (kts. oheinen linkki). Akupunktio on stimulaatiota, jolla aktivodaan reseptoreja ja/tai tuntosäikeitä, A-delta- ja C-säikeitä. Akupunktio on voimakasta stimulaatiota, joka vaikuttaa sekä perifeerisellä että sentraalisella tasolla ja modifioi sekä somaattisen että autonomisen hermoston toimintaa. Akupunktion aikana on selkäydinnesteessä havaittu endogeenisten opioidien lisääntymistä. On todennäköistä että akupunktio vapauttaa endogeenisiä opioideja ja myös serotoninergiset ja adrenergiset kivunestomekanismit myötävaikuttavat analgesiaan. (Kalso & Vainio, Kipu 2002, Gummerrus JKL s. 183)

Hoitovaikutus ilmenee yleensä jo 2-3 hoitokerran jälkeen. Hoitokertoja tarvitaan keskimäärin viidestä kymmeneen kertaan. Akupunktuurin hoitovaikutus on kestävä: muutamalla hoitokerralla voidaan saavuttaa kuukausien, parhaimmillaan vuosien mittainen oireeton jakso.

Potilaista n. kaksi kolmasosaa hyötyy akupunktuurihoidosta ja kolmannes ei reagoi neuloihin.

Vasta-aiheita neulahoidolle:

- reuma/diabetes. Etenkin, jos käytössä on on kortisoni
- infektio/yleisinfektio (esim. flunssa)
- läppävaurio, sydämen tahdistin, verenvuototauti