Fysioterapian perustana on tiede, joka tutkii ihmisen toimintakykyä ja liikettä.
Fysioterapia on työkyvyn, toimintakyvyn tai liikkumisen edistämistä sekä kivun poistamista. Fysioterapiassa tarkoituksena on pureutua ongelmien taustalla oleviin kuormituksellisiin tekijöihin eikä pelkästään keskittyä oireen mukaiseen hoitoon. Tähän tähtäävinä keinoja ovat mm. fysioterapeuttinen tutkimus, ohjaus ja neuvonta, terapeuttinen harjoittelu sekä manuaalinen terapia.
Fysioterapia alkaa toiminnallisten ongelmien kartoituksella, jolta pohjalta laaditaan fysioterapeuttinen suunnitelma. Alkuun voi olla kivusta johtuen tarvetta erilaisiin kipuhoitoihin (akuneulotus, sähkökipuhoidot, fasciakäsittelyt) ennen kuin varsinaiseen toiminnan häiriöön päästään käsiksi. Fysioterapeutti ohjaa tarvittaessa erilaisten apuvälineiden käyttöön.
Kuntoutujan omalla aktiivisuudella on tärkeä rooli fysioterapiassa. Ihmistä ohjataan ottamaan itse vastuuta omasta terveydestään, toimintakyvystään ja niiden edistämiseen liittyvistä valinnoista yhteistyössä muiden asiantuntijoiden kanssa.
Fysioterapian keskeisiä alueita ovat kehon toiminnan ja liikkeen tunteminen. Hyvässä fysioterapiakäytännössä paras saatavilla oleva tutkimuksellinen tieto yhdistyy fysioterapeutin käytännön kokemukseen. Näin taataan laadukas ja tuloksellinen fysioterapia.
Fysioterapeuttinen tutkiminen
Fysioterapeuttisen tutkimisen tarkoituksena on selvittää oireiden taustalla olevien toimintahäiriöiden syyt. Yleensä oire on seurausta pitkään jatkuneesta toiminnan häiriöstä, joka on lopulta johtanut kudosvaurioon.
Hoitosuunnitelma
Fysioterapeuttisen tutkimisen jälkeen tehdyt johtopäätökset ohjaavat kussakin tapauksessa kyseisen ongelman vaatimiin johtopäätöksiin terapian suunnittelun suhteen.
